On niitä sittenkin

Myräkät toivat mukanaan sadetta, jota sienimetsä oli kovasti kaivannut. Tämän kesän toinen kanttarellisaalis poimittiin eilen. Tänään tein kanttiksista kastikkeen savusiian ja pottujen kaveriksi. Pahkalan kolme polvea sai herkutella.


Lapsuudesta muistan, kuinka pitkältä aika tuntui, kun odotti äitiä pois viinimarjojen keruusta. Tunne ei kyllä ole hävinnyt vieläkään, vaikka olen itse se joka poimii. Ämpäri ei tunnu täyttyvän, marjat eivät vähene puskasta vaikka sormet tekevät tauotta työtä. Nyt olen jo voitonpuolella, enää kolme puskaa yhdeksästä keräämättä. Luulen, että talvella mehut maistuvat entistä paremmilta kun muistelee näitä 'kesäiloja'.