On niitä sittenkin

Myräkät toivat mukanaan sadetta, jota sienimetsä oli kovasti kaivannut. Tämän kesän toinen kanttarellisaalis poimittiin eilen. Tänään tein kanttiksista kastikkeen savusiian ja pottujen kaveriksi. Pahkalan kolme polvea sai herkutella.


Lapsuudesta muistan, kuinka pitkältä aika tuntui, kun odotti äitiä pois viinimarjojen keruusta. Tunne ei kyllä ole hävinnyt vieläkään, vaikka olen itse se joka poimii. Ämpäri ei tunnu täyttyvän, marjat eivät vähene puskasta vaikka sormet tekevät tauotta työtä. Nyt olen jo voitonpuolella, enää kolme puskaa yhdeksästä keräämättä. Luulen, että talvella mehut maistuvat entistä paremmilta kun muistelee näitä 'kesäiloja'.

Sipulit säkkiin

Puna-, kelta-, salotti-, ryväs- ja valkosipulit ovat nyt hamstrattu talven varalle. Pääsin testaamaan viime jouluna saamiani sipulipusseja, kiitos Maija :)

Ajoitus säilömiselle oli vähintäänkin täydellinen, illalla alkoi ukkosmyräkkä ja sipulit olivat onnellisesti uuninpangolla rankkasateen aikaan.

Nyt vaan sipulikeiton tekoon.

Voihan sipuli

On kyllä käsittämätöntä kuinka onnistuin tälläisenä kesänä nostamaan sipulit sadepäivänä. Täytyy nostaa huomenna saunan vintille, jos sateet jatkuvat.

Keltasipulit kasvimaan kiveyksellä 'kuivumassa'.

Valkosipulisato jäi harmillisen pieneksi, kaikki kynnet eivät itäneet. Ensikeväänä pitää laittaa uusi satsi, näistä sipuleista ei kyllä istukkaiksi riitä koska menevät parempiin suihin syksyllä.