Chilejä, kurkkuja, tomaatteja ja vadelmia

Mahtavaa kuinka kevään ja oikeastaan viime kesän aherrukset tuottavat tulosta. Tuntuu kuin tämän kesän sato putkahtaisi melkein itsestään. Noh, ehkä tässäkin aika kultaa menneet.

Viimeiset pari viikkoa ei olla kasteltu kuin kasvihuonetta. Kuumuutta on riittänyt, mutta yökaste ja muutamat ukkoskuurot ovat hoitaneet veden tarpeen. Omenapuut kyllä kärsivät kuivuudesta, pudonneita raakileita on paljon.

Luulisi tämän kesän olevan ihanteellinen chileille. Ulkoviljelykin näyttäisi onnistuvan.

Kasvihuonekurkuista tuli aistikkaita. Kolme pötköä saatiin yhdestä taimesta, lisää ei näyttäisi tulevan.

Villivatut kypsyvät parhaillaan. Sato jää huonommaksi kuin viime vuonna. Lähivatukko on selkeesti ryteikköisempi kuin aikaisemmin ja moneen marjaan on ehtinyt jokin matomatonen ensin. Pari litraa on jo saatu pakkaseen.

Tomaatteja punastuu joka päivä. Selkeesti kirsikkatomaatit ovat helpompia, näyttäisivät jopa kypsyvän. Runkotomaatteja vaivaa jonkinlainen tummuminen ennen aikojaan.

Ne itävät sittenkin

Kasvimaa yllätti meidät jälleen. Monesti manatut bataatit ovat alkaneet itämään! Viime vuonna kyllästyttiin odottamaan ja nostettiin pötkylät pois maasta, mutta tänä vuonna annettiin olla. Maltti oli taas valttia.

 
Saa nähdä loppuuko kesä kesken bataattien suhteen.

Ensimmäinen tomaatti on syöty. Ihana oikea haju ja kunnon maku.

Poikien herneet odottavat pullistumista. Vielä ei ole myyrät vierailleet.

Mansikoita ollaan saatu kulhollinen useana päivänä. Pääsato on vielä kypsymässä, ehkä saadaan pakkaseenkin herkkuja talveksi.

Eläindraamaa on riittänyt. Peuraemo vasansa kanssa juoksi kamalaa ääntä pitäen naapurin pihalla. Jahtaajana oli kettu, aika kova itseluottamus viekas häntäisellä. 

Pari päivää sitten saunan tuhkaluukusta pelastettu lepakko löytyi turvallisemmasta paikasta.

Lepakko oli kavunnut huussin katon rajaan. 

 
Omituinen elukka tuo lepakko.

Kitken, kitken

Lomalaisena aloitin innokkaana kasvimaan kitkemisen. Onneksi viime keväänä laitetut  mullat ovat vielä 'puhtaita', joten rikkiksiä ei juurikaan ole, vielä. Poikien penkit ovat vanhalla puolella, joten kyllä niitä rikkiksiä pääsi sitten lopulta ihan riittävästi nyppimään. Paarmat tekivät hommasta aika ärsyttävän, muutenhan on kiva nähdä työnsä tulos välittömästi.

Päivän hommiin kuuluivat lisäksi porkkanan harvennus, herneiden kepitys ja perunan multaus. Viimeisin ihastukseni on: ruohosakset. Niillä saa kätevästi leikattua kasvimaan aitaukseen jäävät ruohot, joihin leikkurit eivät yllä. Siitiä jälkeä tulee, harmi vaan ettei kesto ole pitkä.

Porkkanan harvennus kävi aika helposti, koska itävyys oli aika kehnoa. Yksilöllisyys on tässäkin lajissa selvästi kannattavaa. Kaikkien suurin porkkana kasvaa käytävällä.

Sipulit ovat jo ihan käyttökokoisia. 

Perunat ovat aika jättejä. Vihreitä yksilöitä oli useita, joten multasin  loput varret. Aika puljaamista tämänkin kasvin kanssa, varsinkin kun en lukeudu perunan suureksi ystäväksi (poikkeuksena nämä uudet potut). 

Aika tiukka päivä.

Ekat potut ja pinaatit

Tänään keitettiin ekat oman maan potut. Hankkijan Timoa, hiukka vielä pieniä, mutta niiiin maistuvia voin kanssa.

Illalla saatiin vielä oman maan pinaattilettuja, kuvaahan letuista ei ennätä ottamaan.

Chillejä näyttäisi vaivaavan joku tauti. Kummallisesti muuttuvat tummiksi ja varsikin näyttäisi heikkenevän. Elukoita en ole havainnut, enkä muutakaan näkyvää. 

Mansikat piti verkottaa. Ensimmäiset kymmenen punaista marjaa meni parempiin nokkiin, ärsyttää! Putte-variksenpelätin ei toimi rastaille, variksia ei ole näkynyt. Mistäköhän saisi rastaille toimivan pelättimen ;-)

Saunavastat kuuluvat ehdottomasti kesään. Loman alkamisen kunniaksi, pestiin sauna (perinteistä saunan pesua juhannukseksi ei ehditty) ja tehtiin kaikille omat vastat. Pojat saivat nämä hieman pienemmät versiot. Kylläpä tuoksui kesältä.